Ylijäämästä ajattomaksi, ekologiseksi materiaaliksi

Oletko kiinnostunut taljojen ja nahan muokkauksesta käsin? Tiedätkö, mitä tarkoitan? Tarkoitan prosessia, jossa raaka eläimen vuota muuttuu monien työvaiheiden jälkeen käsissäsi pehmeäksi, kestäväksi, natisevaksi nahaksi tai tuuheaksi taljaksi. Moni yllättyy, että myös kalasta voidaan tehdä kestävää ja hajutonta nahkaa.

Olen perinnenahkurimestari Hanna Nore ja intohimonani on nahan ja turkiksen valmistus perinteisin, luonnonmukaisin parkitustekniikoin. Perinneparkituksesta kirjoittamani kirjat antavat sinulle selkokieliset ohjeet myrkyttömän, luonnonmukaisen, eettisen ja ekologisen nahan ja taljojen valmistukseen. Kirjojeni tavoitteena on päivittää mielikuvaa riistanahkojen ja kalannahan arvosta ja lisätä niiden arvostusta. Kuinka monipuolisesti voisimmekaan jatkojalostaa kotimaisten riistaeläinten ja kalastuksen sivutuotteena syntyvät raakanahat, eläimen arvoa kunnioittaen.

Nahka vei minut mennessään jo noin 20 vuotta sitten. Elettiin vuosituhannen vaihdetta, jolloin nuori ja innokas Hanna törmäsi Ahvenanmaan viikinkimarkkinoilla upeiden kädentaitojen mahdollisuuksiin. Kansainvälisessä tapahtumassa esillä oli muun muassa luu-, sarvi- ja nahkatöitä. Kaikki oli valmistettu käsin perinteitä kunnioittaen, perinteisin menetelmin. Lumouduin.

Luu, sarvi ja nahka tuntuivat unohdetuilta materiaaleilta. Jo paluumatkalla päätin, että tämä on minun juttuni. Näiden materiaalien parissa haluan elää ja kasvaa – kehittyä. Alkoi tutkimusmatkojen taival.

2000-luvun alussa internetin maailma oli vielä hyvin suppea ja tietoa oli hajanaisesti tarjolla. Tietoa näistä materiaaleista ja niiden työstötekniikoista oli vaikeasti saatavilla. Havaitsin kuitenkin, että raakamateriaalia on paljon saatavilla, sillä luu, sarvet, kalan nahka ja riistaeläinten raakavuodat olivat kaikille vain jätettä. Kukaan ei nähnyt potentiaalia näissä kiehtovissa materiaaleissa.

Päädyin vuoden kestävälle kansanopiston kurssille, joka sukelsi historiallisen perinneparkituksen maailmaan. Se vuosi vahvisti uskoani perinteisiin parkitustekniikoihin ja niiden mahdollisuuksiin tulevaisuudessa vaihtoehtona modernille nahkateollisuudelle. Opiskelin itseni ompelijaksi. Kävin suutarin opissa ja tulipa käytyä jopa turkisompelimossa ompelijana.

Etsin tiedon jyviä sekä tekijöitä eri puolilta Pohjoismaita ja havaitsin, että kuusen, tammen ja pajun kuorella, virtsalla, eläimien omilla aivoilla, piimällä ja ruisjauholla parkitaan edelleen eri puolilla maailmaa. Löysin kolmannen polven nahkureita, jotka olivat aina työskennelleet perinneparkituksen parissa. Huomasin tietotaidon katoavaisuuden. Ikiaikainen nahkurin taito oli vaarassa vaipua unholaan. Halusin elvyttää tätä katoavaa käsityöperinnettä ja jakaa tietoa perinneparkituksen moninaisuudesta muillekin. Kirjoissani olen haastattellut alan suomalaisia ammattilaisia tallentaakseni pienen osan heidän arvokkaasta ja ainutlaatuisesta tietotaidostaan tuleville polville.

 

Nykyään opetan alaa päätyönäni. Pidän lyhytkursseja, luentoja, työpajoja ja vuoden kestäviä kansanopistokoulutuksia Kemiönsaarella ja ympäri Suomen. Kursseille ja koulutuksiin kiinnostuneita tulee aina eri puolilta maata ja ilokseni olen saanut huomata, että perinteinen, luonnomukainen nahanparkitus kiinnostaa monia.

Opettajan työ on antanut minulle paljon kallisarvoista kokemusta myös parkitsijana. Opetustyössä oppii ratkomaa pulmallisiakin tilanteita, joita perinneparkituksessa aina syntyy. Tuhannet kiitokset siitä opista kuuluvat kaikille kurssilaisilleni viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Kirjoissani esitellyt tekniikat ja reseptit ovat tutkimusmatkojeni tulosta. Tämä on minun tapani parkita. Tavoitteeni on tuoda perinneparkitus osaksi nykyhetkeä, sillä näillä
luontoystävällisillä parkitusmenetelmillä voidaan valmistaa ekologista ja eettistä nahkaa juurikin moderneihin käyttötarkoituksiin. Menetelmiä on maailmalla lukuisia, ja jokaisella nahkurilla on omat työtapansa.

Toivon, että osaan kirjoillani innostaa ja auttaa sinua löytämään perinneparkituksen ihmeellisen maailman ja tuomaan elävän käsityöperinteen osaksi nykyhetkeä!